On ollu kyllä AIVAN IHANA PÄIVÄ!!

Tänään oli ekat tennistreenit! Oli kyllä tosi siistii ja valmentajat ku oli semmosia hauskoja from Kuopio.. Voi jospa joskus saisin yhtä hauskat ja mukavat valmentajat, oisin kyllä tosi tyytyväinen.

Anteeksi, olen väsynyt joten nyt tulee lyhyttä tekstiä. Kirjoitan joskus tarkemmin viime viikkojen tapahtumista ;).

 

Huippupäivä tänään! Koulussa oli tänään liikuntapäivä ja voin sanoa että oli AIVAN siis AIVAN mahtavaa! :DDD

Olin pelaamassa aamupäivällä Ultimatea, meitä oli ehkä about 10 henkee koko porukassa. Voitte siis arvata, että oli hauskaa. Liian hauskaa. Mutta kolme tuntia kului IHAN liianliianliian nopeasti, ja sitten pitikin jo lähteä syömään hampurilaisia koululle, jotka muuten olivat ENEMMÄN kuin PAHOJA!

Iltapäivällä veri veti jotenkin tenniskentälle <3 ja sielläkin oli hauskaa! TOSI HAUSKAA! Tosin meidän hauskan tennispelimme keskeytti suht kova sade, joka kaiken lisäksi loppui juuri kun olimme laittaneet kamat kasaan. Voitte vaan arvata että jotakin v****** enemmän kuin voitte kuvitella. Eli siis tennistä ei pelattu kuin vajaa puolitoista tuntia, yhyy.

Mutta ei se sinällään haittaa, sillä jos aloitan pelaamaan tennistä alkuun harrastuspohjalta, niin saan pelata sitä niin paljon kuin sielu sietää! [ainakin melkein]

Huomenna loppuu koulu, siis uskomatonta! Eka vuosi lukiossa on kulunut kuin siivillä, ihan siis uskomatonta!

Tervetuloa kesä!

Tämä päivä on ollu kun sadusta - ja ehkä tämä sitä onkin? 

Siis aivan uskomaton päivä, mutta väsyneenähän sitä näkee ja tekee vaikka mitä ihmeellistä, joten ei tuo ihmeellistä liene. No mutta, asiaan.

Tänään oli VIIMEINEN koe! Ihanaa, enää ei tarvitse murehtia koulusta (jäljellä 2 päivää + kevätjuhla). Viimeiset päivät ovatkin olleet taas vaihteeksi yhtä helvettiä, sillä ei ole ehtinyt ajatella mitään muuta kuin kokeita, kokeita, kokeita... Olin eilen jo todella poikki, ja harvoin oon ollu näin väsyny kuin nyt! :D
Kävin kaupungilla ostamassa leipomistarvikkeita, kun leipomisinto iski tässä koeruuhkan keskellä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Sain tänään paketin, jossa oli iPod! Siis uskomatonta, en ollut ikinä kuvitellut saavani sellaista, ja nyt pidin todellakin sitä käsissäni. "Tämän täytyy olla unta", ajattelin jo silloin.

No nyt kävin tossa lenkillä puolentoista viikon jälkeen. Ja voin sanoa että mieli ja kaikki piristy heti! Oli se vain niin ihana antaa jalkojen kulkea PITKÄSTÄ aikaa. (okei puoltoista viikkoa ei oo pitkä aika, tiedän sen, sillä jotkut voivat joutua olemaan puoli vuotta liikkumatta, mutta liikuntaan riippuvaiset tietävät mitä tarkoitan). No, päätin ottaa nyt tauon jälkeen "rennosti" ja kävellä tenniskentälle ja takaisin. Niinhän minä tein, mutta jo mäkeä alaspäin kävellessäni tiirailin "kuin vahingossa" tenniskentälle ja pian se näkyi! Siellä oli 4 ihmistä pelaamassa tennistä ja olin onneni kukkuloilla! Verkot olivat siis tulleet.

Kiertelin ja kaartelin, mietin, uskaltaisinko käydä kysymässä paikallisen seuran toiminnasta. Mietin ja kävelin hitain askelin. En sitten uskaltanut, olisi varmaan pitänyt. No huomenna olen viisaampi.

Ihanan päivän päätteeksi odottaa vielä suihku ja sen jälkeen sänky kutsuu.

Meikähän alkaa pääsemään jo pikkuhiljaa vauhtiin, ja kohta kukaan ei ole turvassa! ;D

PS. Muokkailen sivujen ulkoasua kunhan vähän kiire helpottaa. Kesää odotellessa!

Tällä kertaa on jotain kerrottavaakin. 

Sunnuntaina polvilumpio meni sijoiltaan ja nyt jalkaa olen saanut parannella kolme ja puoli päivää. Lääkäriä ei ole tarvittu ennenkään, joten ei sitä tarvittu myös nytkään. Sen sijaan nimesin itse itseni pikaisesti lääkäriksi ja naksautin polven paikoilleen - voin sanoa että kipu oli sitä ennen aivan helvetillinen. Sen jälkeen alkoi helpottaa, ja dadaa - tänään oli ensimmäinen kivuton päivä. Jalalla ei siltikään voi edelleen kävellä ja sehän tässä kaikkein vaikeinta onkin. Kaikenlisäksi koulussa on menossa vielä koeviikko ja en ole lukenut yhteenkään kokeeseen ilman ainuttakaan selvää ajatusta, enkä varmasti lue ennen kuin jalalla pystyy kävelemään vähänkin ylimääräistä.

Energiaa on vaikka muille jakaa, kylläpä tämä on vaikeaa!. Sen lisäksi vasen polvi meni vuosi sitten, joko rasitusvamma tai -murtuma, luulisin. En ole käynyt senkään takia lääkärissä, joten vaikea sanoa varmasti mikä sitä vaivaa, mutta oireet viittaavat vahvasti rasitusvammaan tai -murtumaan.

Paremman huomisen toivossa on kuitenkin hyvää elää. Uskon siihen, että jalka on huomenna EDES VÄHÄN parempi kuin tänään. Urheilija ei tervettä päivää nää, niinhän se on, joten on aivan turha valittaa, mutta voitte varmasti uskoa että tuntuu silti todella pahalta. Pientähän tämä on verrattuna johonkin, mutta nyt päässäni onkin herännyt ajatus, että entäs jos polvi ei tulekaan kuntoon? Että se paranee kyllä, voin urheilla ja liikkua sillä, mutta ylimääräistä rasitusta se ei kestäkään? Toivottavasti kuitenkaan niin ei käy.