Tämä päivä on ollu kun sadusta - ja ehkä tämä sitä onkin? 

Siis aivan uskomaton päivä, mutta väsyneenähän sitä näkee ja tekee vaikka mitä ihmeellistä, joten ei tuo ihmeellistä liene. No mutta, asiaan.

Tänään oli VIIMEINEN koe! Ihanaa, enää ei tarvitse murehtia koulusta (jäljellä 2 päivää + kevätjuhla). Viimeiset päivät ovatkin olleet taas vaihteeksi yhtä helvettiä, sillä ei ole ehtinyt ajatella mitään muuta kuin kokeita, kokeita, kokeita... Olin eilen jo todella poikki, ja harvoin oon ollu näin väsyny kuin nyt! :D
Kävin kaupungilla ostamassa leipomistarvikkeita, kun leipomisinto iski tässä koeruuhkan keskellä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Sain tänään paketin, jossa oli iPod! Siis uskomatonta, en ollut ikinä kuvitellut saavani sellaista, ja nyt pidin todellakin sitä käsissäni. "Tämän täytyy olla unta", ajattelin jo silloin.

No nyt kävin tossa lenkillä puolentoista viikon jälkeen. Ja voin sanoa että mieli ja kaikki piristy heti! Oli se vain niin ihana antaa jalkojen kulkea PITKÄSTÄ aikaa. (okei puoltoista viikkoa ei oo pitkä aika, tiedän sen, sillä jotkut voivat joutua olemaan puoli vuotta liikkumatta, mutta liikuntaan riippuvaiset tietävät mitä tarkoitan). No, päätin ottaa nyt tauon jälkeen "rennosti" ja kävellä tenniskentälle ja takaisin. Niinhän minä tein, mutta jo mäkeä alaspäin kävellessäni tiirailin "kuin vahingossa" tenniskentälle ja pian se näkyi! Siellä oli 4 ihmistä pelaamassa tennistä ja olin onneni kukkuloilla! Verkot olivat siis tulleet.

Kiertelin ja kaartelin, mietin, uskaltaisinko käydä kysymässä paikallisen seuran toiminnasta. Mietin ja kävelin hitain askelin. En sitten uskaltanut, olisi varmaan pitänyt. No huomenna olen viisaampi.

Ihanan päivän päätteeksi odottaa vielä suihku ja sen jälkeen sänky kutsuu.